Teksi: Mari Holm
Kuvat: Carita Servin-Honkasalo
Lapuan raunioleiri pidettiin Lapuan raunioradalla, joka on Suomen suurin rauniorata ja se sijaitsee Lapualla vanhan kaivoksen /louhoksen ympäristössä. Sen erikoisuutena on suuren koon lisäksi louhoksen yhteydessä oleva syvä vesialue, joka toimii myös sukeltajien harjoituspaikkana sekä paikallisten nuorten uimapaikkana. Vesialue palvelee myös koirien harjoituksia, sillä vedessä sijaitsee erillinen vesipiilo, johon koira pääsevät joko uimalla tai osin kahlaamalla. Totesimme viikonloppuna, että meillä oli helteisenä viikonloppuna hyvin omatoimisia koiria. Yksi jos toinen löytyi kesken maalimiesten etsimisen pulikoimassa lammessa : )
Saavuimme majapaikkaamme Karhumäkeen jo perjantai-iltana ja seuranamme oli koko viikonlopun 62 koirakkoa Suhteellisen-nimisestä kennelistä, joka kasvattaa mm. Malinoiseja. Koirakoista jopa 17 oli virkavallan edustajia, joten olo oli hyvin turvallinen koko viikonlopun : ) Pientä keskustelua herätti alkuun tieto siitä, että Karhumäkeen tulisi majoittumaan samalle viikonlopulle myös suuri joukko marjanpoimijoita suoraan Thaimaasta. Myöhemmin saimme tiedon, että he tulevatkin vasta sunnuntai-iltana. Jouduimme kuitenkin tämän vuoksi vaihtamaan majapaikat kahteen erilliseen taloon, jotta poimijoiden ei tarvitse asua samoissa tiloissa koirien kanssa. Kuulosti meistäkin hyvältä ratkaisulta.
Meitä osallistui leirille kaikkiaan 10 koirakkoa. Lauantairyhmästä Anne, Marika, Marisa, Carita, Tove ja muista ryhmistä Kati, Sara, Matti ja Mari. Koiria oli mukana sananmukaisesti vauvasta vaariin. Nuorin ja vanhin olivat Toven perrot Hugo 13 vee ja Bruno 12 viikkoa. Lisäksi Annen Qi (saku), Marikan Niilo (hoffi), Caritan Calla & Red (aussit), Saran Wimma (labbis), Katin Unski (mustis). Loppujoukko olikin sitten lagottoja eli Marisalta treenasivat Herccu & Mitri, Matilla Hilma ja Marilla Milli &Bona.
Lauantai aamuna starttasimme tuhdin aamupalan jälkeen suoraan raunioille. Marisa ystävällisesti keitti meille kunnon espressot raunioilla, joten kaffettakaan ilman emme raunioilla olleet. Matkaa oli majapaikalta noin kilometrin verran. Aloitimme treenaamisen jakamalla alueen kahteen osaan ja treenipareihin. Molemmilla puolilla oli 2 maalimiestä ja treeniparit saivat etsiä yhteensä 4 maalimiestä vaihtaen lennosta alueita. Anne ohjasi toisella puolen rataa ja Marika toisella puolen.
Lapuan raunioradan monipuolisuus mahdollistaa erinomaisesti treenaamisen eritasoisille koirille. Haastavuutta ja vaikeusastetta löytyy monipuolisesti. Kaikki koirat kokeilivat myös yksitellen vesipiiloa 1. rauniotreeniosion jälkeen. Oli hyvin mielenkiintoista seurata, miten kukin koira ratkaisi maalimiehelle menemisen. Osa koirista oli kokeillut joskus aiemmin vesipiiloa, mutta suurimmalle osalle vesipiilo oli uusi kokemus. Vesipiilolle johti metallinen ritiläsilta sekä kapeat lankut, mutta ilman vesikahlausta piilolle ei ollut mahdollista päästä. Piilon edustalle oli rakennettu erillinen betonialusta vedenalle, johon koiran oli mahdollista laskeutua , jos koira sen havaitsi/uskalsi siihen asettua. Kaikki koirat, jotka piiloa kokeilivat, pääsivät tavalla tai toisella maalimielelle, mikä oli hienoa.
Iltapäivän piiloissa oli enemmän yläpiiloja ja hyvinkin haastavia kokeneemmille koirille. Lauantai oli kaikkiaan hyvin onnistunut ja siitä palkitsimme sekä koirat että itsemme pulahtamalla radan lampeen. Ilta jatkui yhteisellä illanvietolla majapaikan kodalla ja lammen rannalla saunoen. Elävästä musiikistakaan ei ollut puutetta, sillä kenneltapaamiseen oli kutsuttu trubaduurikaksikko soittamaan erilaista covermusaa. Laulu kaikui aina raunioradalle asti ja kaikista innokkaimmilla oli mahdollisuus jatkaa laulamista vielä karaoken parissa pihamaalla. Erilaista äänihäiriötä on nyt testattu rauniotreenien ohella kuluneen viikonlopun aikana: )
Kuva: Carita Servin-Honkasalo
Sunnuntai-aamusta jatkoimme raunioilla harjoittelua. Päivän teemana oli tunnelit, joita myös Lapuan radalla oli monipuolisesti erikokoisia, -rakenteisia ja -pituisia. Meillä oli yksi pääkasa, jonka päällä oli useampi pystykaivo, joihin johti tunneleita eri puolilta kasaa. Koirakot suoriutuivat hienosti näistäkin piiloista ja oli mukava huomata, että pitkässäkin tunnelissa eteneminen väliverhoineen sujui koirilta itsenäisesti edeten tai hieman avittaen.
Olin itse ensimmäistä kertaa Lapuan sekä Lapualla ja oikein mielellään tulen uudelleen. Viikonloppu oli kesäsäänä todella upea ja rauniolla se asetti jo haasteita suunnittelun osalta lämmön ja jaksamisen osalta. Haluan kiittää lauantairyhmän ohjaajia Annea ja Marikaa sekä kaikkia osallistujia upeasta viikonlopusta. Kaikki järjestelyt sujuivat hienosti ja tapahtuma oli todella hyvin suunniteltu ja aikataulutettu. Oli iloa seurata kokeneiden koirien osaamista ja havaita nuorempien ahaa elämyksiä ja onnistumisia. Erityisesti itselläni jäi mieleen juuri koirien erilaiset tavat suoriutua vesiesteen haasteista mukavuusalueen ulkopuolella ja ilo tehdä työtä yhdessä ohjaajan kanssa.
Kokonaisuudessaan viikonloppua oli hyvin monipuolinen tapahtuma. Mikäpä sen mukavampaa, kuin jutella kerrankin rauhassa koirajuttuja lämpimässä kesäsäässä kivassa porukassa ja paistella makkaraa kodassa. Se on koiraharrastusta parhaimmillaan.
Kuva: Carita Servin-honkasalo