Raunioviikonloppu Lapualla

Teksti: Tove Monnberg, Ritva Snabb
Kuvat: Ritva Snabb

Raunioviikonloppu Lapualla

Huhtikuun alussa tuli kysely raunioryhmäläisillemme löytyisikö aikaa ja halukkuutta lähteä viikonloppureissuun Lapuan raunioradalle joskus kesän aikana. Kiinnostusta löytyi riittävästi ja niinpä sitten suunnattiin noin 10 koirakon voimin Lapualle 16.8.

Majoitus ja ruokailu hoitui Wanhan Karhunmäen Vapaa-ajankeskuksessa, missä osa majoittui huoneisiin ja osa asuntoautoihin. Käytössämme oli myös pienen metsälammen rannalla oleva tilava kota sekä puulämmitteinen rantasauna.

Rauniohommiin päästiin lauantai-aamuna mukavassa poutasäässä. Raunioalue oli iso ja vaihteleva ja piiloja löytyy torneista sokkeloihin ja kaivoista vesipiiloihin, helpoista todella haasteellisiin. Toisin sanoin jokaiselle jotakin, kun koirien tasot olivat vähemmän tehneistä konkareihin ja koot käppänästä hoffiin.

“Löytyykö täältä joku?”, Niilo miettii.
Kuva: Ritva Snabb
“Joku ukko, joo… näköjään!”
Kuva: Ritva Snabb

Aina ei maalimiehenä pääse näkemään, miten koira työstää sitä ihmeellistä hajumaailmaa. Siksi olikin todella kiinnostavaa olla piilossa parin metrin korkeudessa riippusillalla kahden kontin välissä, mistä näki koko alla olevan alueen ja pääsi seuraamaan koiran työskentelyä ns. aitiopaikalta.
Aika nopeasti Herccu-lagotto otti hajun ylhäältä, mutta kesti hetken ennen kuin se paikallisti piilon. Sitten piti keksiä miten sinne ylös pääsee ja tikkaat kontin katolle löytyi pienen etsinnän jälkeen. Koska askelvälit olivat liian isot ja tikkaat hieman epävakaat niin Herccu sai nostoapua. Riippusilta olikin helppo juttu ja Herccu tassutteli reippaasti, mutta rauhallisesti näytölle syömään ansaittua palkkaansa.

“Jos oikein yrittää, pääseekö tikkaita pitkin kiipeämään?”, pohtii Herccu.
Kuva: Ritva Snabb
Kyllä ihmiset auttavat pientä koiraa tarvittaessa. Herccu sai nostoapua.
Kuva: Ritva Snabb

Pitkän ja antoisan päivän jälkeen vietettiin iltaa mukavissa tunnelmissa. Sauna oli niin kuin pitää, sopivan lämmin ja pimeä, ja metsälammen vesi virkistävä. Kodassa paistettiin makkaraa ja muurinpohjalettuja nuotiolla ja rupateltiin niitä näitä, toiset pitempään kuin toiset…

Kun kamppeet oli pakattu, sunnuntaina oli vielä aikaa yhdelle rauniokierrokselle. Suunnitelmissa oli vesipiilo, mutta sateisen sään takia se jätettiin väliin. Se ei kuitenkaan haitannut, kun haasteita löytyi muista vielä käyttämättömistä piiloista. Koirat jaksoivat etsiä, tarkasti ja innolla, ja ohjaajatkin olivat kartalla. 😉
Kun kaikki maalimiehet olivat löytyneet ja loppupalaveri pidetty, suuntasimme tyytyväisinä ja toivottavasti viisaampina kotiinpäin.

Tämä oli kaikin puolin hyvin käytetty viikonloppu!