Teksti ja kuvat: Merja Ruuskanen
Espoon Pelastuskoirat sai taas kutsun perinteiseen kaupunkiotteluun ja pikaisella huhuilulla saatiin kuin saatiinkin joukkue kokoon tämän vuoden tapahtumaan. Kyseessähän on ”leikkimielinen” joukkueottelu eri kaupunkien pelastuskoirakoiden kesken. Kaupunkiottelu järjestetään vuosittain Espoon, Helsingin, Vantaan, Lohjan ja Porvoon välillä. Tänä vuonna järjestelyvastuussa olivat Porvoon Palveluskoirat.
Osallistumisvaatimuksena on koirille vähintään raunioiden peruskoe ja ohjaajille hyvä huumori. Joukkueeseen kuuluu kolme koirakkoa ja ryhmänjohtaja. Monipuolinen koiran osaamistaso on myös plussaa, koska ottelun eri rastit määrittelee järjestävä ryhmä – ne voivat olla aikalailla mitä vaan riippuen siitä, mitä järjestäjä nyt sattuu keksimäänkään sääntöjen ollessa kohtuullisen vapaat. Mutta reippaalla otteella niistä kyllä selviää.
Tänä vuonna joukkueeseen saatiin mukaan Malin ja Batman, Ritva ja Tanhupallo sekä Emppu ja Hippa. Joukkueenjohtajana toimin minä, Merja. Aika hyvä koirakombo, kun mukana oli noutajaa ja paimenta.
Kaupunkiottelun kutsussa oli aloitusajaksi määritelty kello 16.00 ja sitä spekuloimme paikalle ajaessamme. Mietimme, että mahtaisko olla jonkinlaista pimeäetsintää luvassa? No, perillähän se sitten selviäisi… Saavuimme Porvooseen Kariniemen kurssikeskukseen ja ilmoittauidumme järjestäjille. Samalla selvisi, että tänä vuonna paikalla olikin vaan kolme joukkuetta, me, Helsinkiläiset sekä Vantaalaiset. Huraa! Varma mitalisija olisi tiedossa. Suoritusjärjestys arvottiin ja me saimme numeron kolme, eli olisimme viimeisenä ”radalla”. Emme joutuisikaan pimeään metsään vaan kaikki rastit olisivatkin kurssikeskuksen sisätiloissa. Muut kuin suorittava joukkue saisi odottaa ulkona vuoroaan ja suunnittelisi odottaessaan mahdollisen ”voittotanssin”, jonka esittäisi sitten tulosten selvittyä.
Helsinkiläiset aloittivat ja katosivat käytöstä poistetun kurssikeskuksen syövereihin. Me suunnittelimme voittotansimme ja kävimme vähän tutustumassa alueen ympäristöön. Mukava grillikatos löydettiinkin ja järjestäjät kertoivat että grilli olisi makkarasta kuumana kisan jälkeen. Kiva juttu!
Siinä reilu puolitoistatuntinen vierähti ja vihdoin oli meidän vuoromme siirtyä suorittamaan omat rastimme. Jännittyneenä seurasimme järjestäjiä kurssikeskuksen taakse lastauslaiturin kupeeseen. Siellä meitä odotti kisan tuomari. Hän kertoi meille illan arvosteluperusteet ja toimintaohjeet. Kaikkien koirakoiden olisi suoritettava vähintään kaksi rastia ja koirakkoa saisi vaihtaa tehtävässä, jos siltä tuntuisi. Vain parhaimman koiran suoritus merkattaisiin aina pisteisiin, mutta kaikki saisivat yrittää jos vain aika riittäisi. Ryhmänjohtaja määrittelisi suorittavan koirakon ja järjestyksen. Selvä, ei muuta kuin hommiin…
Ensimmäinen rasti oli PK-pöytä, jolle piti koira lähettää noin 10 m päästä, pysäyttää ja tuomarin ohjeiden mukaan pistää istumaan, makaamaan ja seisomaan määrätyssä järjestyksessä. Pöytää sai käydä koiralle näyttämässä ja koiraa sai vaihtaa. Aikaa oli 3 minuuttia suorittaa ko. liikkeet. Ensin lähetettiin Tanhupallo, mutta Tanhis oli sitä mieltä, että nyt etsitään äijiä eikä pöytä kiinnostanut pätkääkään. Meillä oli kyllä hauskaa… Seuraavaksi lähti Battis ja osa liikkeistä onnistuikin. Sitten vielä Hippa radalle, kun aikaakin oli. Ihan kaikki ei mennyt, mutta varmasti saatiin joitain pisteitä. Hyvä! Seuraava rasti oli koko ryhmän saaminen lastauslaiturin päälle.
Ei ongelmaa, meidän koirat ovat tottuneet nosteluun ja ilman rimpuiluja ne saatiin laiturille. Ritva tokaisi että ”tämä ei ollut kiellettyä” ja tönäisi PK-pöydän lastauslaiturin viereen ja ohjaajien olikin sitä apuna käyttäen helppo kiivetä laiturille. Kekseliäisyys kunniaan!
Seuraavaksi siirryttiin sisätiloihin ja saatiin hajutunnistustehtävä. Pikainen galluppi koirakoiden kesken ja Battis pääsi tätä kokeilemaan. Malinille annettiin hajulapuilla varustettu minigrip-pussi, josta koiralle annettiin lähtöhaju. Sitten siirryimme viereiseen huoneeseen, jossa seisoi vierekkäin kolme henkilöä ja lattialla oli rivi pieniä pahvilaatikoita. Tehtävänä oli lähtöhajun perusteella ilmaista oikea henkilö sekä pahvilaatikko, jossa oli saman henkilön hajulla hajustettu esine. Mielenkiintoista!
Battis haisteli kaikki ihmiset ja arpoi kahden väliä. Ohjaajan piti ilmoittaa kuka oli oikea. Sen jälkeen piti vielä tunnistaa sama haju laatikoista. Battis merkkasi kahta laatikkoa ja Malin teki sen perusteella ratkaisun kumpi laatikko oli oikea. Ihminen meni just väärin, mutta laatikko meni oikein, wau!
Sitten jatkettiin seuraavalle rastille. Menimme ison aulan läpi vastapäiseen huoneeseen. Aulan toisella puolella oli huone noin 15 metrin päässä lattiallaan erilaisia esineitä. Oli sukkaa, kenkää, leluja, dummyja ja palloja. Tarkoitus oli, että koira lähetettäisiin kaukokäskyllä hakemaan esineitä huoneesta, eikä koiraa saanut käyttää siellä etukäteen. Kaikista muista esineistä saisi pisteitä, mutta palloista saisi miinuksia. Aikaa olisi kolme minuuttia ja koiraa saisi tarvittaessa vaihtaa. Muut kuin suorittava koira olisivat samaan aikaan paikkamakuussa samassa huoneessa. Tässä testattiin koiran eteenlähettämistä ja noutoa sekä samalla muiden häiriökestävyyttä paikallaolossa. Tähän tehtävään meillä oli joukkueessa oiva peli, labranaattori Hippa, jolle noutotehtävä olisi lastenleikkiä. Hippa siis tehtävää suorittamaan ja paimenet paikkamakuuseen. Emppu lähetti Hipan matkaan ja esineitä alkoi tulla liukuhihnalla, Hippa käytännössä tyhjensi huoneen tavaroista. Hieno suoritus!
Seuraavaksi saavuimme pyöreään huoneeseen, jossa oli kahdeksan ovea. Tehtävänä oli lähettää koira huoneeseen ja koiran piti tutkia huone itsenäisesti ja ilmaista jonkun oven takana oleva maalimies, aikaa tehtävän suorittamiseen olisi taas kolme minuuttia. Päätin että Tanhupallo aloittaa tämän tehtävän. Tanhis lähtikin reippaasti matkaan ja kiersi huoneen, kävi haistelemassa kaikki ovet ja palasi ovelle kahdeksan. Vielä varmistusnuuhkaisu ja ilmaisu. Seuraavaksi lähetettiin Battis ja lähes sama kuvio toistui, myös ilmaisu ovella kahdeksan. Aikaa oli vielä, joten Hippakin ehti etsimään. Ja sama kuvio jälleen, ovien nuuhkiminen ja ilmaisu kasin kohdalla. Varmana onnistumisesta ilmoitin maalimiehen seisovan kyseisen oven takana. Ja oikeinhan se oli.
Jatkettiin matkaa ja saavuimme kapean ja hämärän käytävän alkuun. Siitä ei ohjaaja enää saisi mennä eteenpäin vaan pelkkä koira olisi lähetettävä eteenpäin. Se, mitä siellä tapahtuisi oli vielä mysteeri. Tehtävään valikoitui Battis. Malin lähetti koiran käytävään ja sitten vaan odotettiin. Jonkin ajan kuluttua kuului vaimea ”hau”, hetken päästä muutama ”hau” lisää ja sitten kuulimmekin selvästi, että johonkin Battis lukittui ja aloitti rytmikkään haukunnan. Tuomari lähti tarkistamaan, mitä siellä tapahtui ja kutsui hetken päästä meidät paikalle. Käytävästä pääsi saunaosastolle ja usean eri huoneen läpi kuljettuamme saavuimme isoon, lähes pimeään saunaan jossa Battis seisoi ylimmällä lauteella ja ilmaisi lauteilla makaavaa maalimiestä ponnekkaasti haukkuen. Hieno ilmaisu!
Seuraavaksi meille ilmoittiinkin, että koira oli saanut kuvitteellisen avohaavan oikeaan etujalkaan ja meidät käskettiin antamaan koiralle ensiapua. Mikäs siinä, Malin kellautti Battiksen kyljelleen ja yhdessä tutkimme ja annoimme kuvitteellisen ensiavun. Tuomari kyseli “miten tässä oikeassa tilanteessa pitäisi tehdä ja toimia?”. Kerroimme, mitä tekisimme ja mitä varusteita meillä oikeissa etsinnöissä olisi mukana. Tuomari oli kuulemaansa tyytyväinen ja kertoi meille, että olimme ainoa ryhmä, jonka koira löysi ja ilmaisi maalimiehen ja pääsi tähän ensiaputehtävään. Upeeta! Hyvä Battis ja Malin!
Ja taas matka jatkui. Palasimme samaan aulaan, jossa suoritettiin esineiden nouto. Tällä kertaa kyseessä ei olisikaan noutotehtävä vaan luoksetulo houkutusten highwayta pitkin! Aikaa suorittamiseen taas kolme minuuttia ja kaikki koirat saisi suorittaa tehtävän. Luoksetulo pitäisi suorittaa kahden lelu- ja herkkurivin välistä mahdollisimman suoraviivaisesti ilman häiriintymistä houkuttimista. Päätimme, että Tanhis aloittaa tehtävän, seuraavana menisi Battis ja Hippa suorittaisi rastin viimeisenä. Ritva meni highwayn toiseen päähän ja kutsui Tanhupalloa. Sinne se meni, mitä nyt tyhjensi matkalla kaikki makkaralautaset… Meillä muilla oli tässä vaiheessa nauru herkässä. Ei haittaa! Seuraava koira vaan paikalle suorittamaan tehtävää. Battis meni luotisuoraan houkutuksista välittämättä suoraan Malinin luokse. Sitten vielä Hippa suorittamaan tehtävää. Se meni myöskin hienosti, Hippa ei välittänyt houkutuksista mutta kiersi ne varmuuden vuoksi.
Sitten olikin jo viimeisen rastin vuoro, joka oli auttaa joukkueen jäsenet alas lastauslaiturilta hallitusti ja palata takas ilmoittautumispaikalle. Tämä ei ollut ongelma, koska meillä oli se sama pöytä edelleen paikoillaan, jonka avulla lastauslaiturille kiipesimmekin. Noniin! Kaikki rastit oli nyt suoritettu ja päästiin viemään koirat takaisin autoon odottamaan tulosten julkistamista. Meidät ohjattiin odottamaan tuloksia grillikatokselle, jossa olikin jo sopivat tulet makkaraa varten.
Paistelimme siinä järjestäjien sponssaamat makkarat (kiitos siitä!) ja rupattelimme muiden joukkueiden jäsenten kanssa kisan kulusta ja muistakin peko-hommista. Tuomari ja palkintopokaali saapuivat paikalle ja alkoi tulosten julkistaminen. Kolmanneksi sijoittuivat Vantaalaiset reilulla 40 pisteellä, seuraavaksi ilmoitettiin toiseksi tullut joukkue: Helsinki, reilulla 60 pisteellä. Jihuu! Me siis voitimme! Saimme reilut 90 pistettä, joten voittomarginaali oli selvä ja palkintopokaali matkaisi tänä vuonna kohti Espoota. Oli siis aika esittää voittotanssi yleisön edessä. Tämä oli aika pikaisesti inspiroitu moderni koiratanssi, joka sai hihittävän vastaanoton katsojien päässä. Pitäähän sitä uskaltaa heittäytyä, kun kerran on leikkiin lähtenyt.
Kotimatkalla oli tyytyväinen olo joukkueemme hienoista suorituksista ja taas sai sanoa, että kivaa oli tälläkin kertaa. Hyvä yhteistyö ei ole voimaa vaan YLIVOIMAA! Ens vuonna sitten uudelleen, palkintopokaali saa seisoa vuorotellen joukkueemme kirjahyllyissä uutta kisaa odotellen.
Terkuin, Merja