Teksti: Kalle Tomi
Pelastuskoiraliitto järjestää vuosittain liiton jäsenyhdistysten hälyryhmille ryhmäkatselmuksen. Tänä vuonna ryhmäkatselmuksen järjesti Etelä-Savon Etsintäkoirat ry (ESEK) Savonlinnan ympäristössä 23.-25.8.
Toukokuussa huomasin ESPY:n hälyryhmän Facebookissa viestin, että ryhmikseen mahtuisi mukaan vielä pari kartturia. Uutena hälyryhmäläisenä en oikeastaan edes tiennyt mistä puhutaan. Viestistä ymmärsin tapahtuman olevan viikonlopun mittainen elokuussa ja Savonlinnassa. Ensimmäinen ajatus oli lähteä mukaan, sillä tässä varmaan olisi hyvä tilaisuus oppia. Hieman kyllä pohdin, että halutaankohan mukaan aivan uusi hälyryhmäläinen, mutta silti ilmoitin olevani kiinnostunut lähtemään ja jäin odottamaan, millainen vastaus tulee. Vielä samana päivänä huomasin saaneeni viestin, jossa todettiin et ilman muuta olet tervetullut mukaan.
Meiltä ESPY:stä oli alun perin lähdössä kaksi joukkuetta mukaan. Joukkue koostuu ryhmänjohtajasta, kolmesta koirasta, ohjaajasta ja kartturista. Kesällä saimme ikävän ilmoituksen, että mukaan ei mahdu kuin yksi joukkue per yhdistys ja ajattelin viimeisimpien joukossa mukaan ilmoittautuneena, että minun matkani peruuntuisi. Eipä peruuntunutkaan, sillä kun en ollut viestiä heti huomannut, niin siellä oli jo yhden ryhmän verran peruutuksia. Täten lopulta ESPY:stä tapahtumaan lähti: ryhmänjohtajana Emppu, koira 1 Velho + Päivi + Laura, koira 2 Noppa + Gabi + Kalle ja koira 3 Coco + Stefan +Tanja.
Elokuun lopun perjantai-iltapäivänä suuntasimme kohti Savonlinnaa. Autossa Gabi kysyi minulta, tiedätkö mihin olet tulossa. Tässä vaiheessa olin tietty jo hieman ymmärtänyt lisää siitä mihin olin menossa ja sanoin, että eikös tämä ole kuin pelastuskoirayhdistysten hälytysryhmien välinen kilpailu. Olin jotenkin mielessäni ajatellut, että varmaan tämä on jotain samanlaista kuin partiotaitokilpailut, joissa on useissa tullut mukana oltua. Sain kuulla, että muuten kohtuu hyvin, mutta tämä ei ole lainkaan kilpailu vaan mahdollisuus mitata omia taitojaan. Saavuimme majapaikkaan illansuussa, kannoimme tavarat huoneisiimme ja suuntasimme iltapalalle. Iltapalan aikana ryhmänjohtajamme pyydettiin jonnekin ja Empun palattua saimme kuulla ensimmäisen tehtävän alkavan heti. Nopeasti vaatteiden vaihto, hälykamat mukaan ja autolle. Ulkona oli jo aivan pimeää ja sateli hieman. Kohteelle Kerimaan lomakeskuksen eteläpuolelle oli noin 40 km:n matka, joten matkalla oli hyvä tehdä valmisteluita.
Nopan ja Gabin kanssa saimme alueeksi noin 7 ha:n kaistaleen järven rantaa. Maasto oli mukavaa, mutta mäet olivat niin jyrkkiä, ettei niitä todellakaan tehnyt mieli turhaan mennä ylös alas. Noppa merkkasi kovasti järven rantavettä ja Gabin kanssa yritimme lampuilla katsella, onko järvellä jotain. Ilma oli sen verran kylmentynyt, että hengityksen höyry peitti näkyvyyden eli hengittämättä. Tässä tuli viikonlopun opetus numero 1, otsalamppu ei tässä ollut paras vaan käsilamppu oli parempi, eli jatkossa etsintälaukkuni täydentyy käsilampulla.
Etsinnän aikana löysimme muutaman esineen ja olisihan meidän alueella ollut maalihenkilökin, mutta Velho oli nopeampi ja nappasi hänen hajunsa naapurialueelta kohtuu matkan päästä ja PMR:llä saimmekin tiedon Velhon tulleen alueellemme. Muita maalihenkilöitä ei ESPY:n alueella ollut. Sunnuntaina palautetilaisuudessa saimme selityksen siihen, miksi Noppa merkkasi vettä eli suht kapean järven toisella puolella oli kohtuu lähellä rantaa maalimies – hyvä Noppa!
Lauantaina edessä oli kuusi rastia ja jokaisesta rastista joukkueelle annettiin suljettu kirjekuori, jonka sai aina avata ennen kyseistä rastia. Kirjekuoressa oli osoite, johon piti autolla suunnistaa sekä tiedot, mitä rastilla tehdään. Tässä ryhmän tehtäväksi jäi ensinnäkin löytää rastille, mutta samoin jo matkalla saattoi suunnitella, miten toimimme ja esimerkiksi jakaa alue osiin koirille. Ensimmäinen rastimme oli Savonlinnan kaupunkialueella Miekkoniemessä, jonne kaksi riitelevää ja humalaista ESEK jäsentä olivat oletettavasti eksyneet matkalla edellisillan juhlista kotiin. Aikaa meillä oli etsintään yksi tunti ja kyllähän me jo aamulla krapulaiset juhlijat löysimme.
Seuraavaksi suuntasimme Casinon alueelle ja jälleen etsimme kadonneita ESEK jäseniä. Täällä oli selvästi kolme eri aluetta, mutta alueet olivat kohtuu erikokoisia. Gabin kanssa saimme suurimman alueen Sulosaaren, sinne johtavan sillan ja yhden pikkusaaren.
Aikaa oli jälleen yksi tunti ja ajan päättyessä piti kaikkien olla takaisin johtopaikalla. Löysimme alueella olleen henkilön, mutta Sulosaari oli aivan liian iso yhdelle koiralle tunnissa etsittäväksi ja sieltä meillä jäi esineitä löytämättä. Tässä oppina oli, että alueiden jako oli varmasti oikea, mutta Sulosaaressa olisi pitänyt aloittaa etsintä kauimmaisesta nurkasta, niin saareen alkupäähän olisi voinut helpolla tulla toinen koira auttamaan.
Suuntasimme kolmannelle rastille, joka oli suunnistustehtävä eli haimme kuusi rastia ja joka rastilla oli meille kysymyksiä, joihin meidän tuli vastata. Lisämääritteinä oli vielä, että teknisten laitteiden käyttö on kiellettyä ja koirien tulee olla mukana suunnistuksessa kytkettyinä. Rastit löytyivät ilman suurempia ongelmia, mutta haastetta oli paikoin koiran kanssa kytkettynä kulkemisessa maaston muistuttaessa lähinnä saunavihdan sisällä kulkemista. Rastien kysymyksistä otimme valokuvat ja vastasimme niihin yhdessä maalissa. Kaikissa kysymyksissä oli kolme vastausvaihtoehtoa, mutta hieman arpomalla oli vastattava, kun ei kukaan kas kummaa muistanut, esimerkiksi mitä Haukku Pelastaa –pipo maksaa liiton verkkokaupassa.
Neljäs ja viides rasti olivat yleisörastit Olavinlinnan vieressä Riihisaaressa. Neljäs rasti jakaantui edelleen viiteen osaan, joissa testattiin EA taitojamme kolaripaikalla, tehtiin esine-etsintää, etsintää rajatulla alueella, pelattiin koirien golfia ja käytiin houkutusten valtatiellä. Varsinkin koirien golfia oli yleisöäkin katsomassa eli siinä koiran tuli ottaa tennispallo suuhun ja viedä se parinkymmenen metrin päässä olevaan ämpäriin.
Kyllähän Coco, Noppa ja Velho pallot ämpäriin saivat. Viidennellä rastilla oltiin Savonlinnamaisesti veden äärellä eli rakennusetsintää museolaivoissa s/s Mikko ja s/s Salama sekä etsintää veneestä käsin. Rakennusetsinnässä laivoilla ainakin omaan silmään näytti siltä, että koirat eivät sitä varmaan pahemmin normi rakennuksesta erottaneet. Sen sijaan etsintä veneestä oli meille uutta. Tässä maalimies oli luodolla ja koiran tehtävä oli veneestä käsin osoittaa luodolla olevan maalimies. Ehkäpä pitäisi harjoitella hälytreeneissä vedessä olevia maalimiehiä.
Kuudes eli päivän viimeinen tehtävä oli majapaikkamme lähellä. Saimme kaksi aluetta, joiden yhteiskoko oli noin 65 ha ja kartalta katsoen maasto näytti haastavalta. Alueen hakeminen risteilemällä olisi ollut useiden tuntien työ, joten päätimme edetä hakemalla jälkeä alueen reunoilta. Löysimme kaksi autoakin alueen reunojen teiltä ja toiselta ei Coco eikä Velho saaneet jälkeä, mutta toiselta Noppa nosti jäljen ja ajoi sitä noin 750m alueemme rajalle ja siinä olevan ojan penkalla näkyi hienosti kengän jälkikin. Kysyimme johdosta, saammeko jatkaa jäljen seuraamista toisten alueelle, mutta emme saaneet lupaa. Jatkoimme sitten rajojen tarkistamista ja taistelua hirvikärpäsiä vastaan. Kukaan meistä ei ikinä ennen ollut kohdannut tällaista hirvikärpästen määrää kuin alueella oli. Niitä oli kymmenittäin liivin alla, kun autolla otti sen pois ja osalla oli niitä gore-takin sisälläkin niin, että kotona se meni pesuun puolen litran Raidin kera. Lopulta emme löytäneet alueelta ketään ja sunnuntaina purussa saimme kuulla sinne jääneen yhden henkilön. Tämä henkilö oli lähtenyt samalta autolta kuin, mistä Noppa nosti toisen jäljen eli autolta oli lähtenyt kaksi henkilöä ja Noppa lukkiutui meidän kannalta sen väärän henkilön jälkeen.
Pitkä päivä loppui edelliseen kuudenteen tehtävään ja oli aika suunnata pesemään päivän pölyt pois saunaan ja sen päälle syömään. Sunnuntaina vielä purettiin tilaisuus käymällä tehtävät läpi ja saimme kuulla tekijöiden/testaajien kommentit ja kaikilla oli tilaisuus antaa myös tehtävistä palautetta. Lisäksi ryhmät palkittiin ja ESPY sai palkinnon parhaasta ryhmätyöstä. Lopussa vielä liitto piti puheenvuoron ryhmäkatsauksen tulevaisuudesta ja kertoi siitä olevan kyselyn auki sekä ensivuoden järjestäjät eli Ålands Räddningshundklubb rf esitti kaikille kutsun ensivuoden ryhmäkatsaukseen Ahvenanmaalle.
Nyt tapahtuman jälkeen ei voi muuta sanoa kuin, että onneksi ilmoittauduin mukaan, sillä viikonloppu oli todellakin opettava sekä kaiken päälle erittäin mukava ja sain vielä olla metsässäkin kohtuu paljon (pitkän linjan partiolainen tällaistakin arvostaa). Suosittelen todella paljon kaikille hälyryhmäläisille mukaan lähtöä!
